Nyt ollaan tosiaan jo Pekingissa, mutta Honkkarissakin ehti tapahtua paljon. Eka siis katsaus Hong Kongin elamaan..
Kuten kuvista voi nahda, hengailtiin Hong Kongissa eraan hurjan otuksen kanssa. Oikeesti se oli Jukka aus Finnland, Aten kaveri, joka on vaihdossa Hompulaisessa :) Jukka esitteli meille universityelamaa isossa metropolissa. Lisaks kaytiin ihailemassa kaupungin valoja salmen toisella puolella. Vitsi, etta oli vaikuttavat nakymat! Jukka myos kerto tosi paljon mielenkiintoista tietoa Hong Kongista muutenkin. Mieshan tunsi kaupungin kuin omat taskunsa :]
Jukan kanssa oli huippua miilustaa ympariinsa. Hong Kong oli tosi kiva ja toimiva paikka kaikin puolin. Ehkapa tahan mennessa turvallisin nakemistamme paikoista. Aika hyvin miljoonakaupungille! Mikas siina ollessa, ku saa ruisnakkileipaa suomalaisilla teksteilla ja herkkusuklaata Leonidakselta (terveisia Jokelle ja Timolle :). Kotoinen fiilis.
Viimenen vuorokausi ollaan vietetty junassa. 26 h ja n. 2500 kilsaa. Aikamoinen tykitys siis! Kahen hengen hytti tarjosi ihan hyvat oltavat. Ei tarvinnu kantaa liiemmin huolta matkatavaroiden kohtalosta eika paljon muustakaan. Oltiin ostettu sen verran hyvat evaat, etta hytista piti poistua vain vessaan. Kyllahan siina jonkinlaisen kasityksen Kiinasta sai, ku oli nena kiinni lasissa. Riisipeltoa ja heppoisia asumuksia ja aina vaan riisipeltoa.
Pekingiin saavuttiin kunnon pohnassa. Asiaa ei helpottanu yhtaan kaaosmainen trainstation, josta ei ottanut selvaa sitten millaan. Englanninkielisia viittoja kylla loyty, mutta ne osoittivat millon mihinkin. Lopulta loydettiin yksi englantia taitava lipputati, joka hymyillen ilmoitti, ettei taalta mitaan lippuja Mongoliaan saa. Uus yritys huomenna.
Taksin loytaminen ei ollut helppoa eika varsinkaan maaranpaan selvittaminen kuskille. Siina sita taas arvottiin lahemmas kymmenen taksimiehen kanssa, etta mihis naa turistit nyt haluaa. Lopulta loyty kartanlukutaitosia, joiden avulla paastiin hotellille.
Hotelli on ihan ok, vaikka onkin tainnut jo parhaat paivansa nahda. Netti, ravintola, aamupala ja turvalokero passeille nostavat tan paikan tasoa. Lisaks henkilokunta on mukavaa ja puhuu ainakin muutaman tarvittavan sanan englantia. Nytkin tossa takana yks ilosesti lauleskelee ja kattelee meidan blogin kirjotusta. Tuhahduksia ja tirskahduksia kuuluu, ku hauska kuva sattuu kohdalle. Ihan kiva, etta ottavat kontaktia.
Pekingista on vaikea viela sanoa mitaan, ku ei olla sen enempaa ehditty kierrella. Tarkoitus on liikahtaa kohti Mongoliaa mahdollisimman ripeesti ja katella Peking sitten ennen kotiin paluuta. Toivottavasti nyt saadaan liput Ulan Batoriin. Paluuliput taitaakin olla jo hoidossa, kiitti Mauku ja Alesia :)
Yks tarkeaakin tarkeampi asia on jaanyt nain viimeiseksi. Ei tulis Atesta eika Pyrysta kalojen tunnistajia. Sen verran mettaan mentiin. Onneksi opettaja tietaa paremmin. Lentokonekuvassa ei ole yhtakaan suutaria. Patajatka on ruutana tottakai. Aten ja Pyryn puolustukseks sen verran, etta eihan noita kaloja luonnossa sotke, mut kuvassa ne nayttaa samalta. Silti pisteet Eevalle!
Hyvaa yota rakkaat kultipuppelit!
Jukan kakkoskantiksessa lampaalla
Parin miljoonan ihmisen koti
Siina sita istuskeltiin ja ihailtiin
Aavelaiva
Tuttuja tahtia
Turistit paas paikalliseen syliin
Sammakko
Honkkarin lahiounelma junan ikkunasta
Junassa, junassa...
Energiahemmoille kiinalaisia pannuja
Vasyneena, mut silti perilla
3 kommenttia:
Mahtavaa, että pääsitte perille Pekingiin. Onnenpekkoja kun tapasitte Jukka-kaverin ja pääsitte katomaan Honkkaria opiskelijan silmin.
Peukut on pystyssä, että pääsette sinne Ulanbatoriin. Maukulle kovasti terveisiä.
Oltiin Lassin kanssa Jazzkaarissa Tallinnassa. Kun loppuillasta vaihdettiin jamipaikkaa, niin ihmeteltiin poliisien määrää. Selvis sitten eilen illalla uutisista. Siellä varauduttiin mielenosoituksiin, kun virolaiset aikoivat siirtää neuvostosotilaan muistomerkin pois keskusta hautausmaalle.
Viime yönä olikin sitten tullut aika rähinät. Mielenosoitus riistäytyi mellakaksi. Yksi kuollut ja 50 loukkaantunutta. Sitä ennen oli särjetty kaikki mahdollinen. Kaupoista oli rikottujen ikkunoiden kautta viety, mitä jaksettu kantaa. Patsas siirrettiin aamuyöllä. Tallinnassa on nyt julistettu viinanmyyntikielto vapun yli. Tulee raitis vappu sinne matkaaville suomalaisillekin.
Onneksi ehdittiin alta pois ja saatiin samppakaljat ostetuksi. Täytyy vielä ostaa joltakin pinkpantterilta äpy, niin vapun vietto voi kohtapuolin alkaa. Säästetään desing-äpy Teille, jotta pääsette päivittämään teekkarihuumoritietonne.
Onnea matkaan edelleenkin.
Eero
Moi!
Hyva, ku selvisitte ehjina kotiin! Aika hurjaa menoa tuntuu olevan siellakin. Unohtu sanoa, etta se sun jazzkaar-paita olis ollu meilla. Nyt sul varmaan on jo uus.
Hienoa, että paita on käytössä. Mullehan se ois hartijoista ahdas. Uutta ei tullut ostetuksi,ku ei näkyny.
Hain Mike Sternin omistuskirjoituksen sen uuteen levyyn ja kerroin, että "We met two Years ago in New York in 55 Bar. Mike sanoi: "Yes I remember" Eli ilmiömäinen muisti noilla kitaristeilla. Tai sitten olen aika vaikuttava hemmo. Otettiin kyllä siellä nykissä muutama foto, joissa pönötän Miken kanssa kaulakkain.
Että näin hauskaa. Oli jazzkaarissa ja hengissä selvittiin. Mitähän se Mike sanoo viiden vuoden päästä.
Onnea matkaa n edelleenkin.
eero
Lähetä kommentti