Moikkelis!
On ehtinyt tapahtua vaikka mita sitten viimeisen. Toissa paivana tutustuttiin Ao Nangiin, joka on tosiaan tosi tosi mini paikka. Hirveesti turisteja ja heihin kyllastyneita paikallisia, minka johdosta taalla on ehka hitusen tunnelmatonta. Tosin meidan bungalow on aika kaukana pahimmasta turistipesakkeesta, joten kivojakin ihmisia on ymparilla.
Taa Krabin provinssi on taynna pikkusia rantoja, joita erottaa toisistaan suuret kalkkikivimuodostelmat. Kaveltiin Ao Nangin vieressa sijaitsevalle pikkurannalle kalliomollukan yli. Hieno oli ranta ja niin yksityinen. Hotellimonsterin hallinnassa. Hotellipoliisilta anottiin lupaa kavella rannalla ja kelluvalla laiturilla. Oli muuten aika hauska se laituri, ku oli aika paljon aaltoja :) Meinas pariin kertaan huojahtaa yli laidan.
Eilen koettiin todellisia jannitysmomentteja. Oltiin kalassa!! Ei mitaan kasisiimoja vaan kunnon pelivehkeet. Ei olis haitannu, vaikka ronsu olis nykiny siiman paassa. Tai hai, jota Eeva toivo saaliiks koko ajan. Kulkupelina oli privaattipitkahantavene piraatteineen. Aivan karmeita aaltoja, jotka meinas nielasta auringonlaskussa keinuvan paatin sisuksiinsa (ainakin silta se Eevasta vaikutti). Aten mielesta vene oli huippukokoa eika hadan paivaa. Mutku olikin ilta. Mista sita koskaan tietaa. Totuuden nimissa merimies oli kylla oikeesti tosi hyva kuski.
Reissu kesti yhteensa kolme tuntia. Pari ekaa me vaan tuijotettiin vapojen karkia ja hyppivia barracudeja. Pimeyskin meinas tulla ja vahan ehka hymy hyytya. Jaatais ilman saalista.. No hyva reissu silti... Mut olis se yksikin jo jotain... Lisaa odotusta ja kivoja maisemia... Merimies vaihtamassa jatkuvasti uistinta.. Jospa kohta..
Yhtakkia toisen kelan jarru raakas lupaavasti. Ja sitten niita alko tulla :) Nelja hienoo saalista Atte kelas paattiin ja vitsi, mita ilmeita!! Eeva ei suostunu koskemaan vapoihin, ku pelkas, ettei parjaa jattimollukoille. Atte siis, ihan pakon edessa, kelaili ja nautti. Kaloja oli kolmea eri laatua. Ekaks saatiin tonnikala, jonka jalkeen nappas joku ihme laiheliini. No kyl siit olis yhen sapuskan vaantanyt. Kaks isointa mollyria oli kaloja, joiden nimi on thaiksi jotakin sellasta ku mong.
Aivan upee reissu!! Todellinen kokemus jo se pelkka veneily ja loppumatkasta puhjennu ukkonen. Ja kalat oli tietty ehdoton bonus. Kuvissa Aten ilmeet puhuu puolestaan. Oltiin myos mielettoman tyytyvaisia meidan kuskiin. Mies ei montaa sanaa enkkuu puhunu eika tarvinnukaan. Kuski ei todellakaan ollu viemassa meita rantaan ennen saalista. Vitsi, etta se jakso koittaa kaikkea mahdollista ja naarata ottipaikkoja. Vedossa kavi myos Rapala Magnum.
Oltais haluttu antaa kuskille puolet saaliista, muttei se tohtinu ottaa. Lopulta vietiin pari isointa ravintolaan ja pidettiin kunnon peijaiset. Tosi hyvia olivat :)
Ollaan tutustuttu tuon ravintolan henkilokuntaan. Oikein mukavia ovat ja ruokakin tosi hyvaa. Tarjoilijalta kuultiin, etta joku nuori ruotsalaistytto oli tullu eilen itkien ja pyytany apua. Svenskanilta oli varastettu kaikki omaisuus ilmeisesti rinkkaa myoten. Aika julmaa. Tarjoilija ajatteli, etta ollaan ruotsalaisia ja osattais ehka paremmin kielta. Me tietty tarjottiin apua, mutta tanaan selvis, etta tytto oli jo saanu apua muualta.
Tanaan piipahdettiin Krabi townissa, joka on aika tyypillinen thaimaalainen pikkukaupunki. Pyorittiin hetki kartsalla ja ostettiin parin gigan muistikortti 12 eurolla. Naissa kunnon lomaparatiiseissa noi kortit on ihan sikahinnoissa. Tuplat Suomen hintoihin. Kannattaa siis vierailla toisaalla.
JepJep. Siinapa sita taas oli tekstia. Kauniita unia jokaiselle!
On ehtinyt tapahtua vaikka mita sitten viimeisen. Toissa paivana tutustuttiin Ao Nangiin, joka on tosiaan tosi tosi mini paikka. Hirveesti turisteja ja heihin kyllastyneita paikallisia, minka johdosta taalla on ehka hitusen tunnelmatonta. Tosin meidan bungalow on aika kaukana pahimmasta turistipesakkeesta, joten kivojakin ihmisia on ymparilla.
Taa Krabin provinssi on taynna pikkusia rantoja, joita erottaa toisistaan suuret kalkkikivimuodostelmat. Kaveltiin Ao Nangin vieressa sijaitsevalle pikkurannalle kalliomollukan yli. Hieno oli ranta ja niin yksityinen. Hotellimonsterin hallinnassa. Hotellipoliisilta anottiin lupaa kavella rannalla ja kelluvalla laiturilla. Oli muuten aika hauska se laituri, ku oli aika paljon aaltoja :) Meinas pariin kertaan huojahtaa yli laidan.
Eilen koettiin todellisia jannitysmomentteja. Oltiin kalassa!! Ei mitaan kasisiimoja vaan kunnon pelivehkeet. Ei olis haitannu, vaikka ronsu olis nykiny siiman paassa. Tai hai, jota Eeva toivo saaliiks koko ajan. Kulkupelina oli privaattipitkahantavene piraatteineen. Aivan karmeita aaltoja, jotka meinas nielasta auringonlaskussa keinuvan paatin sisuksiinsa (ainakin silta se Eevasta vaikutti). Aten mielesta vene oli huippukokoa eika hadan paivaa. Mutku olikin ilta. Mista sita koskaan tietaa. Totuuden nimissa merimies oli kylla oikeesti tosi hyva kuski.
Reissu kesti yhteensa kolme tuntia. Pari ekaa me vaan tuijotettiin vapojen karkia ja hyppivia barracudeja. Pimeyskin meinas tulla ja vahan ehka hymy hyytya. Jaatais ilman saalista.. No hyva reissu silti... Mut olis se yksikin jo jotain... Lisaa odotusta ja kivoja maisemia... Merimies vaihtamassa jatkuvasti uistinta.. Jospa kohta..
Yhtakkia toisen kelan jarru raakas lupaavasti. Ja sitten niita alko tulla :) Nelja hienoo saalista Atte kelas paattiin ja vitsi, mita ilmeita!! Eeva ei suostunu koskemaan vapoihin, ku pelkas, ettei parjaa jattimollukoille. Atte siis, ihan pakon edessa, kelaili ja nautti. Kaloja oli kolmea eri laatua. Ekaks saatiin tonnikala, jonka jalkeen nappas joku ihme laiheliini. No kyl siit olis yhen sapuskan vaantanyt. Kaks isointa mollyria oli kaloja, joiden nimi on thaiksi jotakin sellasta ku mong.
Aivan upee reissu!! Todellinen kokemus jo se pelkka veneily ja loppumatkasta puhjennu ukkonen. Ja kalat oli tietty ehdoton bonus. Kuvissa Aten ilmeet puhuu puolestaan. Oltiin myos mielettoman tyytyvaisia meidan kuskiin. Mies ei montaa sanaa enkkuu puhunu eika tarvinnukaan. Kuski ei todellakaan ollu viemassa meita rantaan ennen saalista. Vitsi, etta se jakso koittaa kaikkea mahdollista ja naarata ottipaikkoja. Vedossa kavi myos Rapala Magnum.
Oltais haluttu antaa kuskille puolet saaliista, muttei se tohtinu ottaa. Lopulta vietiin pari isointa ravintolaan ja pidettiin kunnon peijaiset. Tosi hyvia olivat :)
Ollaan tutustuttu tuon ravintolan henkilokuntaan. Oikein mukavia ovat ja ruokakin tosi hyvaa. Tarjoilijalta kuultiin, etta joku nuori ruotsalaistytto oli tullu eilen itkien ja pyytany apua. Svenskanilta oli varastettu kaikki omaisuus ilmeisesti rinkkaa myoten. Aika julmaa. Tarjoilija ajatteli, etta ollaan ruotsalaisia ja osattais ehka paremmin kielta. Me tietty tarjottiin apua, mutta tanaan selvis, etta tytto oli jo saanu apua muualta.
Tanaan piipahdettiin Krabi townissa, joka on aika tyypillinen thaimaalainen pikkukaupunki. Pyorittiin hetki kartsalla ja ostettiin parin gigan muistikortti 12 eurolla. Naissa kunnon lomaparatiiseissa noi kortit on ihan sikahinnoissa. Tuplat Suomen hintoihin. Kannattaa siis vierailla toisaalla.
JepJep. Siinapa sita taas oli tekstia. Kauniita unia jokaiselle!
Privaattiranta
Hoippuu hoippuu
Ao Nang kallionkielekkeelta vaijyen
Paikallinen havittajalentaja kuivaharkoissa
Ja sit otetaanki vahan lunkimmin
Taidetta ala Atte
Hiton kova meteli
ISO ON, ISO ON
Tasta taa tykkaa
Pataan
Maailman mahtavin merimies, huom. punavalkonen uistin Made in Finland
Nelja mollyria mokin pihamaalla
Pataan
Mahaan
Krabin rantadyyneilla
3 kommenttia:
Jo on Atte elementissään siiman varressa. Väliväylän kalat taitaisivat jäädä toiseksi noille mollukoille.
Kauniita, kauniita ovat maisemat.
äiti
Ompa mörtsin oloisia fisuja ja onnellisia fiskareita. Maisemat hienoja. Voroja näyttä olevan sielläkin. Pitäkäähän rinkoista ja toisistanne huolta.
Täälläkin aurinko paistaa ja ollaan taas menossa kohti kevättä. Aamuisin on ollut pakkasen puolella.
Tihi pääsee Aten suosikkipojan (Naulapään) korjattavaksi. Ei uskalla ajaa kauemmaksi. Mara tekee vain peltitöitä. Sedu ei ehi.
Tuusulanjärvi on kierretty pyörällä. Pensasaita ja omenapuu leikattu. Tänään mennään kuunteleen Lännen-Jukkaa eli J.Karjalaista.
Tässä tietoa puistobluesista ja linkki, jossa mahdollisuus kuunnella sävellyskilpailun satoa ja äänestää oma suosikki.
1.7.2007 Järvenpään Vanhankylänniemessä järjestettävän Puistobluesin pääkonsertin esiintyjiksi on kiinnitetty:
Keb Mo, Johnny Winter, J. Karjalainen Lännen-Jukka, Billy Boy Arnold & Jody Williams sekä Super Blues Band.
Kilpailukappaleet kuultavana ja äänestettävissä verkossa osoitteessa
http://compo10.com/mp3/SemifinalsOpen.html
Aten isä
Mita, mokin taimenat pistais poskeen naa kalat ihan mennen tullen.
Kohtahan ne bluesit onki. Me odotetaan jo innolla! :]
Lähetä kommentti