Maailmassa monta on ihmeellista asiaa. Ne hammastyttaa, kummastuttaa pienta naalia

Moi!

Tanaan on ollut mielenkiintoinen paiva. Pari kertaa on meinannu tulla tippa linssiin ja usko loppua kokonaan, mutta hengissa ollaan edelleen onneks :)

Lahdettiin siis aamulla suunnistamaan kohti rautatieasemaa, jolta Mongolian junat lahtee (ainakin huhujen mukaan). Tilaa taalla on vaikka muille jakaa, koska kadut on autiomaisen isoja. Silti paikoin on hullun ahdasta. Huomaa, etta vakea riittaa tassa maailmankolkassa. Jossainhan sen parinkymmenen miljoonan kaupunkilaisen on nayttava. Kesti siis aika pitkaan paasta perille.

Lopulta asemalla ei tietenkaan ollut mitaan infoa enkuksi. Palloiltiin ja ihmeteltiin, kunnes joku ohjas meidat kassalle numero yksi. Huhuh mita menoa!! Ihan natti jono, mutta mita lahemmas kassoja mentiin sita kaoottisemmaksi tilanne kavi. Ei jarjen haivaa siina tunkemisessa ja tonimisessa. Aivan jarkyttavaa meininkia! Lopulta paastiin ehka puolen tunnin jonottamisen jalkeen myyjan puheille, joka iloisesti ja yllattavan hyvalla englannilla ilmoitti, ettei taalta mitaan Ulan Batorin lippuja saa. Suunnattiin siis katse kohti International hotellia, josta lippuja kassan mukaan saisi.

Hotellille loydettiin suht helposti ja oikeelle tiskillekin. Ainoo vaan, etta just minuutti sitten oli sattunut alkamaan puolentoista tunnin ruokatauko. Siellahan ne Asiakaspalvelijat pelailivat pasianssia tietsikalla luomatta meihin katsettakaan. No, onhan se ruokatauko tarkea irtiotto aherruksesta. Suotakoon se heille.

Tiskin auettua saavuttiin paikalle ja toivottiin parasta. Olispa nyt niita lippuja! Turhaahan sekin oli. Erittain molli mies ilmoitti, ettei junassa ole yhtakaan paikkaa missaan luokassa vapaana. Yritettiin monta kertaa kysya ja inttaa, mutta tays on tietty tays. Lisaks koitettiin kysya, olisko jotain muuta mahdollisuutta paasta Ulikseen tana viikonloppuna. Vastaukseks saatiin olkapaan kohotus, ei tietoa. Kyseltiin ja kyseltiin, etta josko joku edes koko himputin maassa osais auttaa meita. Olkapaan kohautus, ei tietoa.

Sehan kaytannossa tarkoitti, ettei paastais Mongoliaan muuten kuin lentamalla sikahinnalla tai sit ei ollenkaan. Hieno homma kaiken kaikkiaan! Eihan me oltukaan kuin koko Kiinan kansainvalisen matkustamisen paatoimistossa. Siis tosi huippua!

Masentuneina istuttiin penkille ja ajateltiin, etta kaikki kortit on nyt kylla aika lopussa. Siina tunsi olonsa hyvin toivottomaksi, vaikka tottakai tiedettiin, etta tallanenkin mahdollisuus olis olemassa. Lippujahan ei ollut mahdollista varata netista eika puhelimella etukateen. Paska homma.

Viela mentiin viimeisen kerran vinkumaan, etta eiko junasta millaan irtoais jotain koloa. Just ku oltiin tiskilla, viereen tuli joku paikallinen hemmo. Ilmeisesti han oli varannut paikan juuri kyseiseen junaan, mutta haluskin siirtaa paivaa. Aivan jarjeton tuuri! Saatiin siita sitten ostetuksi peruutuspaikat kahden hengen hyttiin huomiseen Mongolian junaan. Niin huojentunutta fiilista ei oo varmaan tan matkan aikana ollut viela koskaan. Uskomaton tsaga. Kylla oli Mongolian reissu hiuskarvan varassa.

Nyt taytyy vaan toivoa, etta meille todella on joku soppi siina junassa. Ku ei koskaan voi tietaa. Huomenna on lahto jo aamukuudelta. Matka kestaa 30 tuntia, mika on sinansa aika paljon, ku etappi taitaa olla tuhannen kilsan luokkaa. Aikamoista jumittamista siis luvassa, mutta ei se mitaan! Paastaan sentaan Mongoliaan Maukun luokse. Janna naha, millasta menoa on Uliksen arki :)

Evasostoksilla sattui hauska juttu. Joku kiinalainen tuli sossottamaan meille innokkaana jotain, joka kuulosti ihan omituiselta. Kielta, johon ei olla viela kertaakaan tormatty. Pari kertaa siina pyydettiin toistamaan ja kylla... Mieshan puhuu suomea!! Aantaminen oli kylla aikamoista, mutta suomeahan sielta tuli lausekaupalla. Siina sita selvitettiin, etta asutaanko me kivi- vai puutalossa ja olisko kotipaikka vaikka Tampere, Turku tai Helsinki.

Hienoa kielta puhu taidekauppias, joksi mies lopulta paljastui. Paadyttiin nimittain ruokakaupan takahuoneeseen kattelemaan kiinalaista taidetta, joka oli aikamoista sekundaa. Ihan hauska sattuma silti :) Miehen puhe oli siis tosi kaukana thaikauppiaiden muutamasta Toereve!
ja Osta huyva paiita! molaytyksista. Mista lie oppinu? Saakelin nokialaiset opettanu kuiteski.

Ylipaataan alkaa jo hieman paasta sisalle tahan kulttuuriin. Eroaa roimasti aiemmista tunnelmista. Ilmaston puolesta vois luulla olevansa Suomen kevaassa. Tammonen lammin vappusaa. Joku takki olis kiva, joskin auringossa parjaa t-paidalla. Muuten tuntuu, kuin olis Venajalla. Ainoo vaan, etta ihmisten ulkonako muistuttaa oikeesta olinpaikasta. Taalla voi tuntea historian havinaa hyvin vahvasti. Ihan kadet syyhyaa paasta katselemaan Pekingin nahtavyyksia! Se jaa kylla ens viikkoon.

Taalla valmistaudutaan selkeesti olympialaisiin. Kohtuu monen rakennuksen julkisivu on remontissa. Lisaksi paikalliset opiskelijat kiertaa puhelemassa turistien kanssa parantaakseen enkkutaitojaan. Olympiakylaa rakennetaan ja silleen.

Yks asia vahan ihmetyttaa. Liikennevaloissa haarii aina poliisi punaisen lipun, pillin tai megafonin kanssa. Valot siis toimii ja ihmiset menee jotakuinkin niiden mukaan kiinnittamatta pollarin toimintaan sen suurempaa huomiota. Aika jannaa. Ihan ei olla viela paasty selvyyteen, miksi poliisi on pistetty tyhjan panttina liikenteen joukkoon jumppaamaan. No, ehka sekin on valmistautumista suuria kisamassoja varten.

Noniin. Nauttikaa vapusta ja Suomen kevaasta, me lahetaan Mongoliaan! Alla kuvia Pekingin keskustasta. Ei mitaan kapeita baanoja.

Peking

Heipparallaa!!

Nyt ollaan tosiaan jo Pekingissa, mutta Honkkarissakin ehti tapahtua paljon. Eka siis katsaus Hong Kongin elamaan..

Kuten kuvista voi nahda, hengailtiin Hong Kongissa eraan hurjan otuksen kanssa. Oikeesti se oli Jukka aus Finnland, Aten kaveri, joka on vaihdossa Hompulaisessa :) Jukka esitteli meille universityelamaa isossa metropolissa. Lisaks kaytiin ihailemassa kaupungin valoja salmen toisella puolella. Vitsi, etta oli vaikuttavat nakymat! Jukka myos kerto tosi paljon mielenkiintoista tietoa Hong Kongista muutenkin. Mieshan tunsi kaupungin kuin omat taskunsa :]

Jukan kanssa oli huippua miilustaa ympariinsa. Hong Kong oli tosi kiva ja toimiva paikka kaikin puolin. Ehkapa tahan mennessa turvallisin nakemistamme paikoista. Aika hyvin miljoonakaupungille! Mikas siina ollessa, ku saa ruisnakkileipaa suomalaisilla teksteilla ja herkkusuklaata Leonidakselta (terveisia Jokelle ja Timolle :). Kotoinen fiilis.

Viimenen vuorokausi ollaan vietetty junassa. 26 h ja n. 2500 kilsaa. Aikamoinen tykitys siis! Kahen hengen hytti tarjosi ihan hyvat oltavat. Ei tarvinnu kantaa liiemmin huolta matkatavaroiden kohtalosta eika paljon muustakaan. Oltiin ostettu sen verran hyvat evaat, etta hytista piti poistua vain vessaan. Kyllahan siina jonkinlaisen kasityksen Kiinasta sai, ku oli nena kiinni lasissa. Riisipeltoa ja heppoisia asumuksia ja aina vaan riisipeltoa.

Pekingiin saavuttiin kunnon pohnassa. Asiaa ei helpottanu yhtaan kaaosmainen trainstation, josta ei ottanut selvaa sitten millaan. Englanninkielisia viittoja kylla loyty, mutta ne osoittivat millon mihinkin. Lopulta loydettiin yksi englantia taitava lipputati, joka hymyillen ilmoitti, ettei taalta mitaan lippuja Mongoliaan saa. Uus yritys huomenna.

Taksin loytaminen ei ollut helppoa eika varsinkaan maaranpaan selvittaminen kuskille. Siina sita taas arvottiin lahemmas kymmenen taksimiehen kanssa, etta mihis naa turistit nyt haluaa. Lopulta loyty kartanlukutaitosia, joiden avulla paastiin hotellille.

Hotelli on ihan ok, vaikka onkin tainnut jo parhaat paivansa nahda. Netti, ravintola, aamupala ja turvalokero passeille nostavat tan paikan tasoa. Lisaks henkilokunta on mukavaa ja puhuu ainakin muutaman tarvittavan sanan englantia. Nytkin tossa takana yks ilosesti lauleskelee ja kattelee meidan blogin kirjotusta. Tuhahduksia ja tirskahduksia kuuluu, ku hauska kuva sattuu kohdalle. Ihan kiva, etta ottavat kontaktia.

Pekingista on vaikea viela sanoa mitaan, ku ei olla sen enempaa ehditty kierrella. Tarkoitus on liikahtaa kohti Mongoliaa mahdollisimman ripeesti ja katella Peking sitten ennen kotiin paluuta. Toivottavasti nyt saadaan liput Ulan Batoriin. Paluuliput taitaakin olla jo hoidossa, kiitti Mauku ja Alesia :)

Yks tarkeaakin tarkeampi asia on jaanyt nain viimeiseksi. Ei tulis Atesta eika Pyrysta kalojen tunnistajia. Sen verran mettaan mentiin. Onneksi opettaja tietaa paremmin. Lentokonekuvassa ei ole yhtakaan suutaria. Patajatka on ruutana tottakai. Aten ja Pyryn puolustukseks sen verran, etta eihan noita kaloja luonnossa sotke, mut kuvassa ne nayttaa samalta. Silti pisteet Eevalle!

Hyvaa yota rakkaat kultipuppelit!


Jukan kakkoskantiksessa lampaalla

Parin miljoonan ihmisen koti


Siina sita istuskeltiin ja ihailtiin

Aavelaiva

Tuttuja tahtia

Turistit paas paikalliseen syliin

Sammakko

Honkkarin lahiounelma junan ikkunasta

Junassa, junassa...

Energiahemmoille kiinalaisia pannuja



Vasyneena, mut silti perilla

Hong Kong

Moi!

Hong Kongissa kohelletaan. Hirveesti on ehtiny tapahtua sitten viimeisen. On vaan ollut niin hitsin vaikeeta loytaa netticafeeta, etta merkintoja ei oo kertyny. Kyllahan taalla naita luolia on, mutta niita ei kadulta niin vaan bongatakaan. Miljuunien ihmisten ja mainosten seasta on vaikee huomata A 4:n kokoista Internet-lappua kuudennesta kerroksesta :)

Macaussa vietettiin siis viela pari yota. Tutkittiin kiva puisto, jonka paalle olis paassy hiihtohissilla. Holkkaajia oli tosi paljon. Kinuskit tuntuu olevan terveydestaan huolehtivaa kansaa. Lisaks kurkattiin eraan kirkon rauniot ja Macau-museo, joka oli tosi havainnollinen. Pikkukadut kauniine katukivineen ja sopoine puoteineen olivat ehka Macaumaan parasta antia. Kiva paikka.

Hong Kongiin saavuttiin TurboJetilla. Thaimaassa ton nimen taakse olis katkeytyny ehka joku kamanen autolautta :) Taalla meno oli hirveeta tykitysta huippunopeella katamaraanilla. Saaliks kavi merta.

Yopaikat olivat paikalliseen tapaan viikonloppuna kiven alla. Melkeen kaikki paikat oli taynna. Loydettiin sit lopulta ihan kiva huone Honeymoon hotalista, hih. Omistaja oli kylla aikamoinen hasaaja, joten vaihdettiin asumusta parin yon jalkeen. Taalla on ihan sikahinnat hostelleissa. Yli Euroopankin. 40 e joutuu melkeen pulittamaan, jos aikoo saada tyynyn paan alle. Taso hyvin vaihtelevaa.

Hong Kongissa ollaan ehditty jo kiertaa parit nahtavyydet ja ostostellakin hieman. Helkkaristi on kauppoja ja ostoskeskuksia. Yllattavan moni kuitenkin on piilossa jonkun hissin tai aulan takana ilman sen suurempia mainoksia.

Taalla on aivan mielettomasti ihmisia koko ajan liikkeella ainakin nain viikonloppuna. Kadut ihan pullollaan. Koita siina sitten edeta rinkan kanssa tai ilman, ku HITAAT ja kaikkea ihmettelemaan jaavat honkkarit matelee edessa. Kadulla riittaa onneks nakoalaa, ku naa on niin pikkusia.

Ihmiset taalla on aivan mahtavia. Tosi auttavaisia ja mukavia muutenkin. Yllattavan hyvin puhuvat myos englantia. Kansainvalisyyden takia ei myoskaan esiinny toisinaan hyvin kiusallista tuijotusta ;) Oikein hyva tunnelma.

Eilen kivuttiin vuoren rinnetta maailman pisimpia liukuportaita (800m) pitkin. Siita jatkettiin Eevan mielesta 90 asteen kulmassa kulkevalla junalla huipulle asti. Atte vikisee, et maksimissaan 45. No joo jyrkka mika jyrkka. Uskomattomat maisemat oli seka matkalta etta huipulta! Hiukan oli pilvista, mutta ei se haitannu. Upee kokemus! Ja huipulla odotti, yllari yllari kauppakeskus.

Eilen kaytiin myos ilmaisessa kasviselainpuistossa. Siis siel oli kummii kasveja ja otuksii. Eeva sai taas uuden bestfriendin. Se on toi hurja leopardi, josta on kuvakin. Se tietty tervehti meita komeella karjasulla. Atte sanoo, etta se meinas tukehtuu ja aani johtu siita. Onneks Eeva tunnistaa parhaiden kamujen kutsukarjasun vaikka unissaan :]

Nonnii. Tama taalta talla eraa. Pari viikkoa viela on matkaa jaljella. Lahetaan tasta ostamaan junalippuja seuraavaan paikkaan, joka on ehka Peking, ehka Shanghai. Tekis karmeesti mieli kayda Shankkikses, mutta aika ja junalippujen saatavuus Mongoliaan saattavat muodostua muuriksi. Meilla olis vaan pari yota perilla. Koitetaan varata junalippuja puhelimella. Jos se ei onnistu, mennaan Pekingiin. Muuten on liian suuri uhka, etta Mongolia jaa nakematta. Ja ilman Maukun ja Alesian nakemistahan me ei taalta lahdeta!

Alhaalla kuvia Macausta ja Honkkiksesta

Morjens!

Atte ohjaa tykistotulta
St. Paulin kirkon jamat

Hiihtohissi palmujen katveessa
Kukka
Macau futisstadium
Taas kukka ja joku turisti
Macau ja Macaun casinot yossa

Kotikatu Hong Kongissa
Hong Kong futisstadium
Kukka
Onks taa nyt reiluu?
Siina se nyt on

huooo
Hui hui
:)
Niitahan on kuin sienia sateella
Uunituore kuva nettikahvilan ovelta.

Macaun kierroksen kuvia

Moro!

Teksti alempana teknisista hairioista johtuen. Kuvissa hotellihuone ja kakkutesti. Ei aivan yltany herkkuviipaleet Malesian Secret Receiptin tasolle, vaik hyvii oliki. Sitte perus katu ja nakymaa kukkulalta. Osataan muuten taallakin teha korkeita mokkeja. Olikohan toi torni nyt maailman 10. korkein rakennus, 338 m. Korkee joo, mut ei tassakaan aivan Malesian tasoa :]

Nahaan taas!

Macaun kierros

Terve!

Loydettiin nettikahvila, jonka koneet on hotellia parempia. Tosin kuvien laittaminen ei jostain ihme syysta onnistu... Niita tulee sit ehka hotellilta, jos illalla jaksetaan menna sen koneen kanssa tappelemaan.

Tanaan ollaan kierrelty Macaun vanhoja rakennuksia ja kayty nakoalakukkulalla pikkasen kuvailemassa. Entisten siirtomaaisantien kadenjaljet nakyy katukuvassa oikein selvasti. Taalla on tosiaan aika Etela-Eurooppalaisen nakosta, mutta ihmiset vaan on kiinalaisia. Tosi kivoja pikkukatuja ja hauskanvarisia taloja. Kirkkojakin loytyy ainakin tusina. Jokaisessa kadunkulmassa on joku kiva pikku kauppa tai kahvila. Miljoon osalta siis oikein kiva paikka.

Ihmiset ja tunnelma taalla on ehka hitusen laimeempia ku Thailandissa. Harvoin saa vastausta hymyyn ja muutenkin ollaan aika etaisia. Ei niin viehattavaa siis silla saralla. Tulee melkein myrtsit suomalaiset mieleen.

Kohta mennaan varmaan vahan haukkaamaan jotain ja ihmettelemaan iltaelamaa. Taahan on Aasian Las Vegas, joten casinoita ja viihdekeskuksia riittaa. Vois ehka piipahtaa joku ilta vahan tykittamassa ykskatista rosvoa. Ongelmana vaan on, etta meilla ei taida oikeen olla sopivia vaatteita.

Muutenkin tuntuu, etta saattaa olla aika hankkia farkut ja joku nuttu. Shortsit ja t-paidat alkaa olla aika vilposia, vaikka asteita onkin varmaan lahes 30. Sita vaan on niin tottunu siihen mielettomaan hikoiluun ja kuumuuteen. Pudotus 40sta asteesta 30een on paljon :)

Ollaan yhteyksissa!

Macau

Mormoromo!

Airasia lennatti jalleen meidat uuteen paikkaan. Sinne jai Thaimaa, ku Kiinan vallotus alko. Oli kylla hitusen haikea tunnelma, ku ajeltiin aamutuimaan unisen Bangkokin lapi lenskakentalle. Matkaa tosin vauhditti hauska taksimies, joka oli asentanu DVD laitteet autoonsa. Siina sitte kateltiin jotain Thai-tappelu-luunmurskaus-leffaa. Joku thaimaalainen nayttelija on vissiin paasemassa pinnalle Hollywoodissa.

Lento oli ihan ok. Parempi ku viimeks, mut ei paras. Pienta kaartelua oli ilmassa ja alastulo oli aika tomays, mut muuten jees. Taytyy kyl sanoo, etta Airasia on ollu tosi hyva lentoyhtio. Kaikki on toiminu just niinku on pitanykki ja hinnat on ollu halvimpia.

Lenskakentalla Macaussa selvittiin muuten hyvin, mut bussi ei meinannu jostain ihmeen syysta ottaa matkustajia kyytiin. Jouduttiin venaamaan melkein tunti suopeaa ovenavausta. Kentan turisti-infon suosittelema hotelli loyty onneks kivasti ja oli tosi ilonen yllatys. Huone on siisti ja hintakaan ei oo paha. Jannittavyytta lisaa se, etta kolme seinaa ja osa katosta on peilia. Lisaks taalla on yrttisauna ja muitakin hoitoja saatavilla. Suurin osa henkilokunnasta ei valitettavasti osaa sanaakaan englantia, mutta onneks elekieli on keksitty :]

Ollaan nyt hotellin ilmasella nettikoneella, jonka netti toimii huippunopeesti, mut kone ei. Taa menee tileen 10 min valein, joten pitaa akkia painaa publish-nappia. Macau-analyysit tulee sitte toimivalta koneelta joskus! Hyvalta taa paikka kuitenki tuntuu. Yllatys yllatys, taalla on rauhallisempaa ku Thaimaassa. Fiilista nostaa myos meidan 5 ja puolvuotis paiva :D

Kuvissa lenskaria ja Macauta. Yllatystuliainen sille, joka tunnistaa korteissa nakyvat kalat ekalla yrittamalla oikein!!

Jepulis.

Macau - Kuvia

Bangkok

Terppaa!!

Ympyra sulkeutuu. Bangkokissa siis ollaan jalleen! Tanne paastakseen oli istuttava 12 tuntia bussissa, mika oli kylla aikamoista matkantekoa! Onneks oltiin otettu se 24 paikkanen vippibussi. Jalkatilaa oli ihan mukavasti ja vessaankin paas aina halutessaan. Siella tuijoteltiin thaiksi dubattua sotaleffaa ja syotiin thaimaalainen illallinen kansainvalisessa seurassa :) Yllattavan noppeesti oltiin kuitenkin jo perilla, vaikka nukutuksi ei saatu oikeestaan yhtaan.

Bangkokissa yopaikka loyty aika kivuttomasti tutuilta kulmilta. Ihan ekaks nukuttiin pois matkavasymysta ja sit kammettiin ulos syomaan ja nettiin. Taalla uuden vuoden juhlinta edelleen jatkuu. Ihan hitsisti vakea ja kaikilla vesipyssyja ja talkkia, joilla sotketaan sydamen kyllyydesta kaikkia vastaantulijoita. Ihan hauskaa, mutta taytyy ihmetella, miten ne jaksaa jo kolmatta paivaa riehua ku paattomat kanat. Meille riitti jo pari tuntia. Jossain tata kestaa jopa viikon.. Huhuh :)

Huomenna lahdetaan siis kohti Kiinaa. Aikanen heratys on tiedossa, ku lennetaan aamukoneella. Ainoa varjoseikka on Aten masu, joka on taas reistaillu pari paivaa. Toivottavasti se on jo huomenna parempi!

Vesisodasta ei valitettavasti oo hirveesti kuvia, ku kameran kantaminen ei tuolla hulinassa onnistu. Pienta makua ruudulle kuitenkin saatiin. Pari ekaa otosta Ao Nangista ja kaks vikaa uunituoreita Bangkokin tunnelmia. Etta sellasta. Toi koimollyri oli muuten tosi pelottava. Iso jatti. Olis perusvarpusella menny luu kurkkuun.

Bye bye Thailandia!