Heipparallaa!
Aloitamme tarinan Mongoliasta.
Saavuimme Monkkiksen paakaupunkiin, Ulan Batoriin, sunnuntaipaivana rankan 30 tunnin junamatkan jalkeen. Matka tosiaan alkoi aivan jarjettomalla tonimisella ja tunkemisella Pekingin asemalla. Siis se meininki on aivan kasittamatonta! Ihmiset ei todellakaan valita onko toinen valissa, ku pitaa tunkea ja tuuppia. On ilmeisesti niin kiire junaan, etta kaikki tavat unohtuu...
Junasta kateltiin maisemia, jotka oli ehdottomasti tan matkan karkipaata! Kuvissa niista hitunen. Ratahan kulkee paaasiassa ensin vuoristojen ja sitten autiomaan halki. Siella vaan villihevoset ja jakit vaelsivat. Silloin talloin nakyi jurtta tai joku hokkeli keskella ei mitaan. Aivan mieletonta. Hieno oli myos autiomaan auringonlasku. Tuntu silta, etta nyt ollaan menossa kohti jotakin taysin ennenkokematonta.
Todellista jannitysta tarjosi myos rajavirallisuudet. Hitto, siella kokotettiin nelja tuntia keskella yota ja ihmeteltiin, ku junasta vaihdettiin raideleveys. Aikamoista odottamista, ku ei vessaankaan paassy. Huh!
Asemalla meita olivat vastassa Olesea, Mauku ja turvamies. Turvaa siina tarvittiinkin. Sen verran oli pelottavan nakoista porukkaa. Lisaksi ilma oli viimainen ja kylma. Onneks Mauku oli hoitanut meille oikein lokoisat oltavat! Saatiin ihka oma ja uusi asunto kaikilla mukavuuksilla. Sellasta luksusta ei olla kylla moneen kuukauteen koettu!
Illalla syotiin Olesean valmistamaa todella hyvaa ruokaa, juotiin vodkaa mongolialaisvenalaiseen tyyliin ja joristiin kaikenlaista. Oli tosi huippua tutustua Maukun ja Olesean elamaan niin lahelta! Myohemmin tavattiin myos heidan paikallisia ystaviaan eraan Baigalin synttaribileissa. Oli tosi hauska nahda, miten mongoliassa juhlitaan :) Viinia, vodkaa, ruokaa, leikkeja, kakkua, vodkaa, kadenvaantoa, viinia ja vodkaa :] Tosi huippu ilta, jonka aikana Eeva joutu vahentamaan vaatetta kaikkien edessa musiikin tahtiin, Atte kajautti yksin onnittelulaulun ja pusutti mongolinaista. Meille siis osuivat just ne helpoimmat nakit tehtavakisassa.
Ehdoton huipentuma illalle oli kadenvaanto, johon osallistuivat niin miehet ku (raavaat) naisetkin. Mauku otteli ihan tosissaan voiton Suomeen. Aasialaiseen tapaan rahaa nidottiin poytaan oman suosikin voiton toivossa. Viimeinen vastus olikin sitten kovempi pala. Turvamies ei oo turvamies, jos ei isantaansa peittoa. Ensimmaista kertaa tosin. Oli vissiin oppinut tekniikan. Aikamoista menoa!
Seuraavana paivana Attea jomotti paassa ja mahassa vodkapaholainen. Selvittiin kuitenkin Maukun tyomaalle kattomaan, kuinka yhteensa 1000 nelion Honka-talo nousee Mongolian jylhiin maisemiin. Matka oli todellista pomppua rosoisella tiella. Ulan Batorin lahioiden jurtat olivat aika alakuloista katsottavaa. Maukulta ja Olesealta kuultiin, etta jurtista tuleva savu on joskus kaupungissa niin sakeaa, ettei eteensa naa. Mitenkohan sita ite parjais niissa oloissa 40 asteen pakkasessa?
Tyomaa olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Taysvartioitu alue, jossa aivan Lapin veroiset maisemat ja hiljaisuus ennen kaikkea. Porot oli tosin muuttuneet lehmiksi. Upee paikka talolle, ei voi muuta sanoa. Kommunikointi oli todella kansainvalista. Elekieli tuntui olevan toisinaan ainoa yhteinen vayla. Hyvin silti tuntui yhteisymmarrys loytyvan! Kyllahan sellasessa talossa itsekin mielellaan majailisi :]
Iltasella vierailtiin viela luostarissa ja syotiin japanilaisessa ravintolassa. Voimia piti saastaa seuraavan paivan maaseutureissuun. Kyydin loytaminen oli kiven alla, mutta onneks Mauku osaa asiansa.
Maaseutu oli mahtava!!!! Aivan uskomaton! Aavaa eramaata silman kantamattomiin, villihevosia ja mongoleja jurttineen. Toisinaan oli hienoja vuoria, toisinaan laakeaa maastoa. Paastiin ratsastamaan kamelilla ja kokemaan paikallisen teen pistavan suolainen maku. Vuoristojoet olivat puhataita ja ilmeisen kalaisia. Mongoliassa niin suosittua biljardia sai pelata vuoren kupeessa. Paikalliset oli ystavallisia ja seura huippua! Maaseutu oli kylla sellanen kokemus, etta jo pelkastaan sen takia olis kannattanut tulla. Ehdottoman ainutlaatuinen siis.
Kolmantena paivana kaytiin Olesean kanssa luonnontieteellisessa museossa, joka oli kylla niin seitkytluvulta ja venalaistunnelmainen ku vaan olla voi. Siella ne ikivanhat kalat lillu liemissa ja dinosaurusten luut kokotti ilman sen kummempia suojamuureja. Aikamoista. Museon jalkeen ostosteltiin Mongolikamaa ja ihailtiin Tshingis Khanin muistomerkkia. Hirveen pelottava aija se on ollu!
Illalla muutettiin Mauku ja Olesea meidan asuntoon. Myos turvamies Ognoineen muutti samaan taloon. Illallisella kaytiin ranskalaisessa ravintolassa, jossa tunnelma oli hyvin lammin ja jotenkin hiukan haikea.
Kaikenkaikkiaan Mongolia oli alyttoman mahtava. Tollasta luontoa ei kylla varmaan oo missaan muualla. Kaupungin meno oli myoskin jollain tapaa ainutlaatuista. Paivalla pystyi kiertelemaan ku missa tahansa, mutta illalla nahkaansa sai varoa tosissaan. Katulapset ja kodittomat olivat aarimmaisen pelottavia vaaniessaan laumoina saaliitaan. Lisaks UB:ssa on aivan normaalia, etta roskikset palaa yolla ja roskapussit viedaan kadesta tahteiden toivossa.
Yks unohtumattomista kokemuksista oli liikennekulttuuri. Ehdottomasti tan matkan hirvein. Siis katastrooffi. Kuskit on agressiivisia ja ketaan ei vaisteta. Minkaanlaisia saantoja ei oo, vaan sielta mennaan, mista mahdutaan. Toottia painetaan taukoamatta ja vain isoimpia kolareita jaadaan selvittelemaan. Olis siina Suomalaisilla liikennevaikuttajilla ihmettelemista.
Ei voi muuta sanoa ku Kiitos Maukulle ja Olesealle, ku jarjestivat meille ehka yhden elamamme eksoottisimmista elamyksista.
Neljantena paivana koitti sitte lahto takasin Kiinaan. Oli muuten reissun rankin junamatka. Majailtiin viidestaan Olesean ja kahden mongolityton kanssa neljan hengen hytissa. Oloa ei helpottanu yhtaan hullu kuumuus, ku ikkunoita oli mahdoton pitaa auki autiomaan polyn takia. Jotenki siita kolkyttuntisesta kuitenki selvittiin. Laiheisyydesta ei ainakaan tullu pulaa siina 180 x 60 cm punkassa.
Eilinen paiva toivuttiinkin sitte matkasta ja kerailtiin voimia tan paivasta kiellettya kaupunkia varten. Kylla oli hienoja rakennuksia 500 vuotta hallitsijoiden kotina toimineella alueella. Esilla oli myos tuhansia vuosia vanhoja esineita, joita kymmenet tuhannet turistit tollottivat kummissaan. Paivan ohjelmaan kuulu lisaks hieno kukkapuisto ja ilmeisesti maailman suurin aukio.
Taytyy kylla sanoa, etta fiilis Pekingissa on todella muuttunut viimekerrasta. Ilma on kesainen ja ihmiset ovat pukeutuneet iloisempiin vareihin. Kaupunki on tays kiinalaisia turisteja, jotka ovat taalla lomanvietossa. Huomaa kylla, etta osa ei oo varmaan koskaan nahny meidan nakoisia kulkijoita. Sen verran kovaa tuijotusta ja kuvausta on saatu kokea. Tulee melkein julkkisfiilis, ku porukka pyytaa samaan kuvaan, osottelee sormella ja siis tuijottaa suu ammollaan :)
Etta sellasta. Tuli siina vissiin muutama sana jalleen. Nyt on aika vetasta kiinalaiset pannarit ja painua pehkuihin.
Alla parit fotot.
Kielletyn kaupungin sisaankayntiportti
Upeita kattoja
Jellona
Siella on Ming- ja Quin-dynastioiden hallitsijat majailleet
Pitkia olivat ja massiivisia
Ihana kukkapuisto kielletyn kaupungin vieressa
Suihkis
Taivaallisen rauhan portti. Mikapa muukaan.
Eeva kinkkien kurimuksessa. Silla sekunnilla, ku joku rohkeni pyytaa samaan kuvaan, alko heti muodostua jonoa. Valkoset jattilaiset olivat todella kovilla. Kilpailtiin huomiosta Kiinan ykkosnahtavyyksien kanssa. Yhtaan kehuskelematta taidettiin vetaa pidempi korsi :)
Suurin maailmassa. Tiananmenin aukio.
